Kun armas aika joutui ja suvi on suloisimmillaan, poliittiset päättäjät vetävät mielellään henkeä ja lataavat akkujaan vaalivuoden koitoksiin. Mielet tyyntyvät savusaunan jälkeen ja sovinnollisuudelle on otollinen aika.

On oivallinen hetki tarkastella omiakin kantoja. Onko kaikki itse sanottu sittenkään kestävää ja olisiko muidenkin ajatuksissa kätkettyä kultajyvää?

PERUSSUOMALAISISTA on hyvä aloittaa. Etenkin, kun puolueen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman hallitsee suvereenisti kesän poliittista keskustelua ja pyyhkii nyt vielä tovin oikeistohallituksella pöytää, ennen kuin pääministeri Petteri Orpo (kok.) esikuntineen ehtii hätiin.

Samaan aikaan järjestöissä ja muissa puolueissa on syytä huomata, mistä suunnasta seuraavallakin vaalikaudella varmasti tuulee.

Hyvän tarkoituksen lisäksi järjestöissä on syytä varautua siihen, ovatko kaikki resurssit suunnattu toteuttamaan tarkoitusta vai onko tekemisestä itsessään tullut toiminnan tavoite.

Sama pätee yliopistomaailmaan ja verovaroilla toimiviin tutkimuslaitoksiin. Vaikka tieteen vapaus on tärkeä arvo, silti tieteentekijöidenkin on syytä valmistautua perustelemaan hankkeita, seminaareja ja matkoja entistä avoimemmin.

Kun raha vähenee, priorisointi ja tehokkuus koskettaa kaikkia. Korkeakoulujen väellä ei ole asiassa erityisoikeuksia ilman omaa rahoitusta.

PÄÄMINISTERIPUOLUE kokoomus on hallituskauden ajan ajanut työmarkkinareformeja, joita elinkeinoelämän etujärjestöt ovat jo vuosia toivoneet.

Samaan aikaan puolue on pyrkinyt edistämään yksityistä terveydenhuoltoa, kun siihen on avautunut mahdollisuuksia.

Vaikka näkyviä tuloksia työttömyyden osalta ei ole nähty ja talouskasvukin on korkeintaan vasta oraalla, vasemmistonkaan ei kannata kaikkia työmarkkinauudistuksia tuoreeltaan teilata.

Työllisyyttä ne ovat sinänsä tukeneet ja kasvun käynnistyessä ne voivat sitä kiihdyttää.

Eniten kokoomuksen kannattaa pohtia, kannattaako paikallisessa sopimisessa lähteä sittenkään murentamaan palkansaajaliikkeen perustaa.

Muun muassa metsäyhtiöissä on saatua hyviä tuloksia aikaiseksi pääluottamusmiesten ja yritysten varaan perustuvalla toiminnalla.

Jos kokoomus aikoo jatkaa seuraavassa hallituksessa, sovintoa ay-liikkeen kanssa on syytä vakavasti harkita, vaikka kovimmille porvarien puristeille se on uskomattoman tiukka paikka.

TOINEN PERINTEINEN porvaripuolue keskusta on tässä kilpailijaansa edellä. Oppositiosta on ollut turvallista valita reformit, joita kannattaa.

Vaalien lähestyessä keskustaluotsi Antti Kaikkonen joutuu kuitenkin ottamaan aiempaa enemmän riskiä. Pelkästään oikeistohallituksen epäonnistumisten alleviivaaminen ei vaalivoittoa takaa.

Yksityisen terveydenhuollon tukeminen on tuonut varmimmin etuja alan yrityksille itselleen. On hyvin vaikea nähdä, että tosi paikan tullen niistä olisi kantamaan päävastuuta kansalaisten hyvinvoinnista. Julkisen palvelun varaan vaikeimmat ja kalliimmat hoidettavat jäävät tulevaisuudessakin.

Kun julkista terveydenhuoltoa pitäisi vahvistaa, seuraavan hallituskauden aikana myös työterveyshuolto joutuu kriittisen tarkastelun alle.

Työntekijöiden kannalta se toimii usein hyvin, mutta yritykset itsekään eivät aina tiedä, mistä maksavat. Samalla järjestelmän tukeminen Kelan varoista rasittaa julkista taloutta.

SOSIAALI- ja terveysalan säästöt ovat vasemmistolle kohtalonkysymys. Kun äänestäjistä suuri osa on tulonsiirtojen saajia, tulevat leikkaukset kohdistuvat väistämättä heihin.

Vasemmistoliiton Minja Koskela on toistaiseksi johdattanut puolueensa parlamentaarisen velkajarrusopimuksen ulkopuolelle. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta ja demaripomo Antti Lindtman puolestaan ovat velkaantumisen taittamiseen sitoutuneet.

Kolmikosta Koskela on kovimmilla. Kun velkaantuminen nykymenolla edelleen jatkuu. on älyllistä epärehellisyyttä jättää asia sikseen. Hyvätuloisia on tässä maassa niin vähän, että heidän kurmoottamisellaan asia ei ratkea.

Tämän tietävät myös Koskela kumppaneineen. Äänestäjille asia olisi myös reilua sanoa.

Lindtman lykkää omia avauksiaan myöhemmäksi, odottaa talouskasvun käynnistymistä ja nokittaa vasta sitten, kun on pakko. Yliastumisen vaara on kuitenkin ilmeinen.

Gallup-kärkien kannatus on perinteisesti hiipunut lankun lähestyessä ja niin on nytkin.

Jos on jotain sanottavaa, se kannattaa ilmaista oikeaan aikaan. Nyt yleisö odottaa, mitä demareilla on vielä tarjota taloudellisen ahdingon ratkaisemiseksi.

Vai onko?

JOS KAIKESTA huolimatta suven suloisuus peittää alleen tulevat murheet, yksi asia yhdistää lähes kaikkia meitä politiikkaa seuraavia.

Ongelmien ratkaisuksi tarjotaan lähes poikkeuksetta talouskasvua. vaikka tiedämme, ettei se ekologisesti oikein kestä.

Vielä tovi sitten vetytaloudesta odotettiin paljon. Syytä olisi odottaa edelleen.

Kotimainen puhdas energia on ollut kasvun lähde tähänkin asti. Voisiko se olla ekologisen viennin veturi myös seuraavina vuosina?

Kirjoittaja on kokenut journalisti, entinen päätoimittaja ja rakentavan keskustelun ystävä.